Ympäristöasiakirja

Hyväksytty liittokokouksessa 13.6.2010

Puhdas ja hyvinvoiva ympäristö on kaikille kuuluva globaali perusoikeus. Jokaiselle kuuluu myös vastuu ympäristöstä ja sen monimuotoisuudesta. On huolehdittava, että tulevilla sukupolvilla on oikeus nauttia puhtaasta luonnosta, saasteettomasta ilmasta ja puhtaista vesistöistä. Oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen yhteiskunta edellyttää toimia ympäristön hyvinvoinnin edistämiseksi.

Ympäristöstä huolehtiminen on tulevaisuudessa entistä suurempi haaste. Sosialidemokraattiset Nuoret uskoo kestävään kehitykseen. Kestävällä kehityksellä taataan, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa.

Solidaarisuus on osa kestävää kehitystä ja kestävä kehitys taas viime kädessä solidaarisuutta sukupolvien välillä. Ympäristön kantokykyä ei saa vaarantaa. Kestävä kehitys edellyttää väestönkasvun pysäyttämistä ja väkiluvun vakiinnuttamista kestävälle tasolle. Poliittisen päätöksenteon tulee ympäristöasioissa perustua kattavaan, laadukkaaseen ja riippumattomaan tieteelliseen tutkimukseen.

Globaalit ympäristöhaasteet ja ilmastonmuutos

Maailma kärsii ilmastonmuutoksesta, luonnonvarojen hupenemisesta ja energiaongelmista. Väestönkasvusta, ympäristön kohtuuttomasta kuormituksesta ja materiaalisen hyvinvoinnin epäoikeudenmukaisesta jaosta johtuva eriarvoisuus asettaa maapallon köyhimmät ihmiset ahtaalle. Puhtaan veden ja ruuan puute ovat valtavia ongelmia isossa osassa maailmaa. Ympäristöstä ja ihmisten hyvinvoinnista huolehtimiseen liittyvät olennaisina osina myös koulutustason ja naisten aseman parantaminen, köyhyyden torjuminen sekä väestönkasvun hillitseminen.

Kehitysohjelmista huolimatta monilla maailman alueilla tapahtuu peruuttamattomia, ympäristön ylikuormituksen aiheuttamia vaurioita. Näitä ovat eroosio, vesivarojen liikakäyttö, viljelysmaiden suolaantuminen, metsien hävittäminen ja vaarallisten kemikaalien leviäminen ympäristöön erityisesti teollisuusmaiden jätteistä. Nämä vauriot asettavat maapallon ilmaston, vesivarat ja maaperän kovalle koetukselle ja uhkaavat pienentää maapallon asumakelpoista pinta-alaa. Ympäristöpakolaisuus aiheuttaa jo nyt suurta muuttoliikettä. Kaikkien maailman valtioiden, myös Suomen, on valmistauduttava ottamaan vastaan yhä kasvavia määriä ympäristöpakolaisia. Kehittyneiden maiden tulee kaikin keinoin, myös rahallisesti, tukea kehitysmaiden siirtymistä suoraan palveluyhteiskuntaan. Lisäksi kehitysmaille on tarjottava päästöjä vähentävää teknologiaa.

Ilmastonmuutos, elintason nousu ja biopolttoaineiden kysynnän kasvu ovat lisänneet voimakkaasti viljelysmaan kysyntää ja nostaneet ruuan hintaa. Hintojen nousu kannustaa maataloustuottajia kehittyvissä maissa viljelemään yksipuolisesti vientilajikkeita. Eräät teollisuusmaat ovat myös ostaneet suuria määriä peltomaata kehittyvistä maista omien markkinoidensa tarpeisiin. Nämä kehityssuunnat yhdessä epäekologisten viljelymenetelmien kanssa voivat johtaa tilanteeseen, jossa kehittyneet maat ulkoistavat maataloustuotantonsa ympäristöhaittoja kolmanteen maailmaan. Tarvitaan maailmanlaajuisia pelisääntöjä varmistamaan, että samaan aikaan kyetään turvaamaan viljelymaan kestävä käyttö, globaali ruuantuotanto ja kehittyvien maiden tasapuoliset mahdollisuudet vaurastua maataloustuotteiden kaupalla. Yhtenä keinona tulisi olla lihatuotannon vähentäminen, jolloin laiduntamiseen ja rehunkasvattamiseen käytetty maa tulisi ruokakasvien käyttöön ja ravintoa saataisiin tuotettua useammalle.

Erityisesti kehittyvissä maissa tarvitaan tiukempia ympäristönormeja vesistöjen suojelemiseksi asutuskeskusten ja teollisuuden päästöiltä. Kastelussa on veden säästämiseksi ja suolaantumisen ehkäisemiseksi siirryttävä sadetuksesta tihkukasteluun. Viljelysmaan eroosiota on torjuttava suojametsien istutuksilla, pengerryksillä ja vuoroviljelyä laajentamalla.

Ilmastonmuutoksen kustannukset lankeavat tulevien sukupolvien maksettavaksi. Tätä varten on perustettava ilmastonmuutoksen sopeutumisrahasto. Rahastolla rahoitettaisiin hillitsemis- ja sopeutumishankkeita kotimaassa ja kehitysyhteistyössä. Rahaston on sijoitettava varoja ensisijaisesti uusiin, aloitteleviin yrityksiin, joiden ympäristöjärjestelmät ovat korkeatasoisia tai jotka kehittävät uusia ympäristöinnovaatioita.

Suomeen on säädettävä ilmastolaki, joka velvoittaa kestävään päästöjen vähennykseen. Samalla on varmistettava, että päästöjä vähennetään myös globaalilla tasolla. Maailmanlaajuinen sitova ilmastosopimus tulee edelleen olla poliittisen yhteistyön päämääränä.

Energiantuotanto

Solidaarisuus sukupolvien välillä ja kestävän kehityksen mukainen energiantuotanto tarkoittaa ekologisesti, taloudellisesti, eettisesti kestävää sekä työntekijöiden oikeuksia kunnioittavaa energiantuotantoa. Energiapolitiikassa tulee painottaa energiansäästöä ja energiatehokkuuden lisäämistä, päästöttömyyttä, toimintavarmuutta ja uusiutuvaa energiatuotantoa, jotta energiansaanti voidaan turvata mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen. Sosialidemokraattiset Nuoret tukee poliittisesti pk-yrityksiä, jotka tarjoavat energiavaihtoehtoja suurten yhtiöiden rinnalle. Riittävällä ja monipuolisella energiakokonaisuudella varmistetaan tasa-arvoiset energiamarkkinat. Elinkeinoelämää on tuettava nopeassa siirtymisessä vastuulliseen suljettujen materiaalikiertojen ja säästeliään energiankäytön talouteen. Yksi konkreettinen keino lisätä paikallista ja hajautettua energiantuotantoa on suosia lämpöpumppuja ja maalämpöä, sekä muita paikallisia energialähteitä rakennusten lämmittämiseen. Hajautettua polttoa tulee käyttää harkiten. Vaikka polttoaine olisikin uusiutuvaa, hiilidioksidi- ja pienhiukkaspäästöt saadaan minimoitua paremmin keskitetyssä ratkaisussa.

Energiapolitiikassa on ensisijaisesti panostettava energiansäästöön sekä uusiutuvien energiamuotojen tukemiseen. Sosialidemokraattiset Nuoret ei kannata fissioteknologiaan pohjautuvan ydinvoiman lisärakentamista.

Ilmastonäkökulmasta on välttämätöntä luopua turpeenpoltosta. Turpeenpoltto lisää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta enemmän kuin kivihiili ja on suuri uhka ainutkertaisille suoalueille.

Hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia mahdollistavaa teknologiaa tulee tutkia ja kehittää EU- direktiivien mukaisesti. Hiilidioksidin varastoinnista ja talteenotosta aiheutuvia riskejä on selvitettävä. Suomessa tuotetusta energiasta noin kymmenesosa tuotetaan kivihiilellä. Hiilidioksidin talteenoton kehittämisellä pystyttäisiin vähentämään hiilivoimaloiden hiilidioksidipäästöjä huomattavasti. Hiilinieluja on lisättävä, esimerkiksi suosimalla puurakentamista.

Sosialidemokraattiset Nuoret vaativat lisäpanostuksia tulevaisuuden teknologiaan. Aurinko-, tuuli- ja vesivoima ovat osa ympäristöystävällistä ja monipuolista energiantuotantoa. Vesivoimateknologiaa on kehitettävä niin, että nykyisiä vesivoimaloita voidaan hyödyntää entistä paremmin. Tulevaisuuden innovaatioita, kuten aaltovoiman käyttöä, on tuettava. Biomassan sekä teollisuuden sivutuotteiden entistä laajempi ja tehokkaampi hyötykäyttö on tulevaisuudessa keskeisessä asemassa. Rakentamisessa ja korjausrakentamisessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota energiatehokkuuteen. Nollaenergiarakentaminen on myös taloudellisesti käytännöllinen ratkaisu.

Jätteenpoltto ja kierrätys

Kierrätysastetta tulee nostaa ja kierrätykseen kelpaamattomat yhdyskuntajätteet tulee hyödyntää puhtaasti ja tehokkaasti energiatuotannossa. Jätteenpolton hyödyntäminen energiatuotannossa ei saa kuitenkaan tarkoittaa kulutuksen tai jätteen määrän tietoista kasvatusta. On pyrittävä todelliseen kierrätykseen, jossa kierrätettyä materiaalia pystytään hyödyntämään uudestaan alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa.

Sosialidemokraattiset Nuoret esittää, että tuotteille asetettaisiin selkeä luokitus, jonka perusteella kuluttaja voisi arvioida tuotteen kierrätysmahdollisuuksia. Näin kuluttajat voisivat suosia tuotteita, joita on helppo kierrättää tai jotka hajoavat luonnossa.

Paikallinen ympäristösuojelu

Suomen makeavesivarat ja metsämme ja eläimistö ovat rikkaus planeetallamme. Niiden arvo tulee tulevaisuudessa korostumaan entisestään ja Sosialidemokraattiset Nuoret pitää erityisen merkittävänä, että vedet ja metsät säilyvät puhtaina ja aitoina tuleville sukupolville.

Suurin Suomea koskettava paikallinen ympäristöongelma on Itämeren tila. Itämeren pahimpana ongelmana on meren rehevöitymistä ja sen seurauksena biodiversiteetin katoamista. Maailmanlaajuisesti Itämeri on erityinen vesistöalue, jonka suojeluun tulee panostaa entistä enemmän. Kaikkien Itämeren rantavaltioiden tulee kantaa vastuunsa puhtaammasta Itämerestä. Yhteistyö on välttämätöntä. Avain tilanteen paranemiseen on rantavaltioiden aiheuttaman ravinnekuormituksen ratkaiseva vähentäminen. Itämeren suojelun toimintaohjelman mukaisten kuormituksen vähennysten toteutuminen määräajassa on varmistettava.

Suomen tulee jatkaa yhteistyötä lähialueilla asutuskeskusten jätevesien puhdistuksen kehittämiseksi ja maatalouden valumien leikkaamiseksi. Suomen rannikon kannalta keskeisintä on saada oman maatalouden päästöt kuriin. Tämä vaatii muun muassa maatalouden ympäristötuen ehtojen kiristämistä esimerkiksi suojakaistojen lisäämiseksi ja karjanlannan ravinteiden tehokkaammaksi talteenottamiseksi.

Riippumattomuus on tärkeää ympäristöllisissä lupaprosesseissa ja arvioinneissa. Sosialidemokraattiset nuoret kokee tämän riippumattomuuden vaarantuneen vuoden 2010 alussa toteutetun aluehallintouudistuksen myötä. Ympäristöhallinnon asema itsenäisenä organisaationa on palautettava.

Ympäristökasvatus

Nopean ympäristömuutoksen haasteissa ympäristökasvatuksen merkitys korostuu. Kouluissa, oppilaitoksissa ja päiväkodeissa tulisi entistä enemmän panostaa ympäristötietouden opettamiseen sekä kannustaa lapsia ja nuoria kohtuullisuuteen, jätteiden määrän vähentämiseen, energiansäästöön ja ympäristöystävällisten tuotteiden valitsemiseen.

Ympäristökasvatus on ulotettava myös oppilaitosten ulkopuolelle. On tärkeää lisätä tietoisuutta ympäristöystävällisten valintojen merkityksestä. Pelkkä valistus ei kuitenkaan riitä, vaan on kehitettävä käytäntöjä, joilla tietoisuus saa myös aikaan todellisia muutoksia kulutustottumuksissa. Julkisen sektorin on oltava innostava edelläkävijä ympäristöystävällisen teknologian ja kestävämpien toimintatapojen käytössä.

Liikenne

Suomi on harvaanasuttu maa, jonka vuoksi liikenteen merkitys korostuu. Liikennettä ja liikkumista tulee kehittää painottaen joukkoliikennettä ja muuta ympäristöä vähemmän kuormittavaa liikkumista. Lähiraideliikenteestä tulee tehdä aidosti toimiva osa suurimpien kaupunkiseutujen joukkoliikennejärjestelmää. Kevyttä liikennettä tulee tukea paikallisesti rakentamalla turvallisia ja järkeviä kevyenliikenteen reittejä ja riittävä määrä pyörille tarkoitettuja parkkialueita. Myös yksityisautoilusta koituvia päästöjä on leikattava merkittävästi muun muassa vähentämällä lyhyiden automatkojen tarvetta, mahdollistamalla ruuhkamaksujen käyttöönotto ja tukemalla verotuksen keinoin siirtymistä vähäpäästöiseen autokantaan. Syrjäseuduille on tärkeää kehittää vaihtoehtoisia liikkumismuotoja.

Raideliikennettä on kehitettävä niin, että raideverkosto on kattava ja poikittaisliikenne toimii entistä paremmin. Tämä edellyttää esimerkiksi kaksoisraiteiden rakentamista sekä uusia panostuksia kuljetuskalustoon. Tavarankuljetusta on myös siirrettävä entistä enemmän maanteiltä raiteille. Yhdyskuntasuunnittelussa on pyrittävä siihen, työpaikat ja asunnot kaavoitetaan mahdollisuuksien mukaan raideverkoston varrelle. Liityntäpysäköintimahdollisuuksia on parannettava.

Vesivarannot

Monien alueiden voimistuva vesipula kannustaa ajattelemaan vesivaroja entistä enemmän kaupallisena hyödykkeenä, jota yksityiset yritykset tai maanomistajat voivat myydä korkeaan hintaan. Tästä kärsivät usein juuri kaikkein köyhimmät. Vesivarojen laajamittainen kaupallinen hyödyntäminen voi myös aiheuttaa vaikeita yhteiskunnallisia ja oikeudellisia ristiriitoja: voidaan esimerkiksi kysyä, olisiko Helsingin kaupungilla oikeus myydä Päijänteen vettä laajassa mitassa ulkomaille ilman korvauksia järvialueen kunnille. Myös näistä syistä on kestävin ja oikeudenmukaisin vaihtoehto säilyttää vesivarat julkisessa hallinnassa.

Pullotetun ja tankitetun veden myynti on lisääntynyt valtavasti kymmenen viime vuoden aikana. Veden kuljettaminen rasittaa ympäristöä ja muovipullot muodostavat monilla alueilla vakavan jäteongelman. Varsinkin maissa, joissa hanaveden laatu on hyvä, tämä on täysin tarpeetonta. Yritysten tulisi korvata pullovesi erillisillä vesipisteillä, joissa käytetään hanavettä.