Tietoyhteiskunta-asiakirja

"Imagine a world in which every single human being can freely share

in the sum of all knowledge. That's our commitment."

-- The vision statement of the Wikimedia Foundation

Johdanto

Sosialidemokraattisten Nuorten perusarvoja ovat tasa-arvo, vapaus, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus. Näiden arvojen pohjalta työskentelemme paremman yhteiskunnan puolesta. Kehittymässä olevat tietoyhteiskuntarakenteet ovat muokanneet jo yhteiskuntaamme ja nykyään lähes kaikki yhteiskunnallinen toiminta on riippuvaista erilaisten tietoverkkojen olemassaolosta. Sosialidemokraattisten Nuorten pyrkimyksenä on, että perusarvomme toteutuvat tulevaisuuden tietoyhteiskunnassa.

Tietoyhteiskunnan kehittymistä selvittävissä tutkimuksissa vertaillaan usein esimerkiksi matkapuhelimien ja laajakaistayhteyksien levinneisyyksiä. Näissä tutkimuksissa Suomi on maailman huipputasoa. Usein kuitenkin unohdetaan, että tietoyhteiskuntakehitystä ei pidä mitata ainoastaan sillä, onko kansalaisilla pääsy tietoverkkoihin. Tilannetta voisi verrata siihen, että eduskuntatalon olemassaoloa pidettäisiin demokratian mittarina.

Pitkälle kehittynyt tietoyhteiskunta mahdollistaa laajemman poliittisen osallistumisen sekä tarjoaa lisää vapautta kulttuurin harjoittamiseen. Lisäksi se edistää julkisen sektorin toimivuutta ja tuottavuutta sekä tarjoaa taloudelliselle toimeliaisuudelle tukevan pohjan. Pelkästään tietotekniikan käyttöönotto ei johda positiiviseen tietoyhteiskuntakehitykseen. On määritettävä arvot, periaatteet ja tavoitteet, joihin sitoudutaan niin lainsäädännössä, julkisella sektorilla kuin koko yhteiskunnassakin.

Julkinen ja poliittinen tietoyhteiskuntakeskustelu ei ole Suomessa riittävän perusteellista. Tietoyhteiskunnasta käytävään keskusteluun on saatava uudenlaisia näkökulmia ja radikaalimpaa lähestymistä.

Tässä ohjelmassa määritellään Demarinuorten linja tietoyhteiskunnan kehittämiseksi.

Osaamista ja avoimuutta julkisen sektorin tietojärjestelmien kehittämiseen

Tietoyhteiskunnasta ja sen toimivuudesta on tullut ihmisille yhtä tärkeä perushyödyke kuin vedestä ja sähköstä. Ihmisten sosiaalisen ja yhteiskunnallisen toimivuuden kannalta tietoverkot ja tietojärjestelmät ovat välttämättömiä toiminta-alustoja. Julkisen sektorin on pystyttävä vastaamaan tähän haasteeseen, eikä tyytyä odottamaan sitä, että yksityinen sektori hoitaa asian vapaan kilpailun kautta. Suomessa valtio, kunnat ja julkisoikeudelliset laitokset käyttävät liikaa rahaa tehottomiin järjestelmähankintoihin. Usein ohjelmistot ja tietojärjestelmät eivät sovi yhteen, jonka seurauksena on palveluiden heikko laatu.

Julkisen sektorin ongelmana voidaan nähdä myös valtakunnallisten tietoyhteiskuntahankkeiden huono koordinointi ja ohjauksen puutteellisuus. Suomessa on käynnistetty paljon päällekkäisiä projekteja, joiden toteuttamiset ovat usein jääneet pilottitasolle. Kunnissa ja maakunnissa on laadittu paikallisia tietoyhteiskuntaohjelmia ja haluttu toimia itsenäisesti tietoyhteiskunnan saralla. Koska tietoyhteiskunta on kuitenkin kansallisvaltioiden rajat ylittävä asia, tarvitaan niin paikallista kuin maailmanlaajuistakin yhteistyötä. Niinpä paikallistenkin toimijoiden, kuten kuntien tai yritysten, tietämättömyys toisistaan ei ole kenenkään etu. Se, että toimijat ovat liikkeellä tietämättä toisistaan, ei ole kenenkään etu.

Julkisen sektorin tulisi keskittää tietoyhteiskuntahankkeet yhden viraston alle, joka vastaisi kaikkien hankkeiden koordinoinnista. Virasto määrittelisi myös avoimet standardit tiedonvaihdolle eri järjestelmien välillä. Näin tietojärjestelmien valmistajille ei annettaisi mahdollisuutta vaikeuttaa kilpailua ja uusien innovaatioiden syntyä käyttämällä omia rajoitettuja tiedonsiirtokäytäntöjä. Tällöin myös tietojärjestelmien toimittajien aito kilpailuttaminen mahdollistuisi. Tämä tarkoittaisi kansalaisten näkökulmasta edullisempia ja laadukkaampia tietoyhteiskunnallisia ratkaisuja. Tietoyhteiskuntakehityksessä investointien koordinointi ja selkeä toimintasuunnitelma ovat siten olennaisessa asemassa.

Tärkeää on myös huomioida, että toimiva tietoyhteiskunta ei tarkoita vain pelkästään kaikille turvattua laajakaistayhteyttä, vaan tehokkaassa tietoyhteiskunnassa korostuvat myös tiedon jakaminen, osallistuminen, toiminta, paikallisuus ja yhteisöllisyys. Sosialidemokraattiset nuoret vaativatkin, että kaikissa julkisissa tiloissa ja kaupunkikeskustoissa pitää oululaisen UBI-hankkeen mallin mukaisesti tarjota avoimia langattomia verkkoyhteyksiä sekä kaduille ja virastoihin vuorovaikutteisia palveluita.

Vaadimme, että

Valtion ja kuntien tulee käyttää ainoastaan avoimia standardeja

toteuttavia tietojärjestelmiä. Julkisen sektorin on oltava myös aloitteellinen

tällaisten standardien luomisessa. Tietojärjestelmien on mahdollisuuksien

mukaan tarjottava myös avoimet rajapinnat, jotka mahdollistavat eri

lähteistä tulevien tietojen yhdistämisen.

Julkisen hallinnon tulee ottaa tietoliikenteen runkoverkot

omistukseensa ja kehittää niitä tehokkaasti.

Jokaiselle suomalaiselle tulee taata mahdollisuus laajakaistayhteyteen.

Kaupunkien keskustoissa ja julkisissa tiloissa on tarjottava avoin

ilmainen langaton verkkoyhteys kaikille kansalaisille.

Sähköiset palvelut ihmistä varten

Julkisen sektorin tulee pystyä palvelemaan kansalaisiaan entistä paremmin sähköisesti. Palveluiden kehittämisessä tulee huomioida ihmisen koko elämänkaari ja esteettömyysnäkökohdat.

Kansalaisvaikuttamisen uusi kanava on sähköisissä viestimissä. Julkisen hallinnon on otettava entistä paremmin kansalaiset mukaan vuorovaikutteiseen päätöksentekoon. Asenne- ja toimintamallien muutos on tietoyhteiskunnassa hyvin olennaista ja kiinnostus lähteä mukaan interaktiiviseen maailmaan kasvaa kansan keskuudessa. Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa on lisätty kansalaisten osallisuutta ja suoraa demokratiaa avaamalla lakivalmisteluprosessi yleisölle wiki-järjestelmällä.

Suomen menestys kansainvälisissä tietoyhteiskunnallisissa vertailuissa on riippunut paljon siitä, mitä on mitattu. YK:n tekemässä selvityksessä vuonna 2008 arvioitiin laajasti eri maiden julkisen hallinnon verkkopalveluita sen mukaan, kuinka hyvin ne kykenevät tarjoamaan kansalaisilleen tiedon ja perusinformaation ohella konkreettisia, vuorovaikutteisia palveluita ja työkaluja. YK:n selvityksessä Suomi sijoittui viimeiselle jaetulle sijalle 43 yhdessä Hondurasin, Mongolian ja Filippiinien kanssa. Vaikka Suomessa tietoverkot ovat erinomaisessa kunnossa, ei julkinen hallinto vielä kykene tarjoamaan kansalaisille riittävän laadukkaita sähköisiä palveluita.

Tietoyhteiskunnan kehittymättömyyttä kuvastaa myös se, että lukuisat viranomaispalvelut edellyttävät lomakkeiden tulostamista, allekirjoittamista ja postittamista viranomaisille. Sähköinen allekirjoitus tulee saada mitä pikimmiten laajaan käyttöön helpossa, turvallisessa ja yksinkertaisessa muodossa.

Vaadimme, että

Asiakirjat, lomakkeet ja niiden kulku virastoista toiseen on

muutettava täysin sähköisiksi. Esimerkiksi lääkeresepteissä ja

potilastiedoissa tulee siirtyä paperittomiin järjestelmiin.

Lainsäädäntö ja muut hallinnolliset toimet on saatava avoimemmaksi

ottamalla uudella teknologialla kansalaiset mukaan valmisteluprosessiin.

Kansalaisille täytyy tarjota helppokäyttöinen sähköinen

henkilötunniste. Näin pystyttäisiin luopumaan esimerkiksi

pankkitunnusten käytöstä.

Viranomaisten tuottama tieto, esimerkiksi päätösasiakirjat,

julkaisut ja budjetit tulee tarjota keskitetysti. Aineiston on

oltava helposti ja vapaasti käsiteltävässä muodossa.

Kansalaisten osaamisesta ja oikeuksista on huolehdittava

Tehokkaamman ja avoimemman yhteiskunnan toteutumisen edellytyksenä on, että kansalaiset osaavat käyttää palveluita. Se, että ihmisillä on tietokoneita ja kännyköitä, ei tarkoita sitä, että laitteita osataan täysin hyödyntää eikä varsinkaan sitä, että digitaalista toimintaympäristöä ymmärrettäisiin.

Tietoteknisten laitteiden käyttötaitoja ja muita tietoyhteiskuntaan liittyviä perusvalmiuksia tulee kehittää sisällyttämällä ne osaksi peruskoulun eri oppiaineiden kokonaisuuksia. Lisäksi on kehitettävä kansalaisopistojen ja muiden aikuiskoulutusta tarjoavien toimijoiden tietotekniikan kurssitarjontaa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä ikääntyneiden ihmisten tietotaidon kehittämiseen ja ylläpitoon.

Kouluissa tulisi opettaa enemmän mediakasvatusta ja informaatiolukutaitoa. Uhista on valistettava, jotta kansalaiset osaavat pitää huolta muun muassa yksityisyydensuojastaan. Hyvät tietotaidot tietoyhteiskunnasta takaavat aktiivisen kansalaisuuden toteutumisen.

Tärkeää on myös, että ihmisiä ei kouluteta ohjelmistoyhtiöiden asiakkaiksi vaan kuntien ja muun julkisen sektorin tulee tukea sellaista opintotoimintaa, joissa koulutetaan käyttämään vapaita ohjelmistoja.

Nykyinen tietoliikenteen tehovalvonta ja sensuuri aiheuttavat palveluntarjoajille ja valtiolle merkittäviä kuluja. Väärinkäytökset ja rikollinen toiminta hukkuvat kuitenkin massaan ja valvonnalta on helppo piiloutua. Kansalaisten verkkoyhteyksien laajamittainen valvonta loukkaa yksityisyyden suojaa ja viestintäsalaisuutta.

Tietoliikenteen estolistalle joutuu myös täysin laillisia yrityksiä ja yhteisöjä. Lisäksi estolistoja käytetään poliittiseen sensuuriin, kuten on tapahtunut sensuurilistaa kritisoivan sivuston kanssa Suomessa. Vaadimme, että tehovalvonnasta ja sensuurista luovutaan. Poliisilla tulee kuitenkin olla, oikeuden päätöksellä, mahdollisuus seurata epäillyn tietoliikennettä.

Täysin vapaata keskustelua ei voi olla ilman nimettömyyttä. Siksi oikeus kirjoittaa nimimerkillä tai nimettömästi on turvattava. On kuitenkin huomioitava, että anonyymiä keskustelua koskevat samat lait kuin muutakin keskustelua.

Kansalaisten tietoteknisistä valmiuksista tulee laatia selvitys, jotta osataan rakentaa toimivia malleja.

Peruskoulujen opetussuunnitelmassa tietoyhteiskuntataitojen kehittäminen tulisi

sisällyttää osaksi jokaisen oppiaineen opintosisältöjä.

Tietoyhteiskuntataitojen koulutusta tulisi kehittää suuntaan, jossa

ihmisiä ei kouluteta ohjelmistoyhtiöiden asiakkaiksi.

Tehovalvonnasta ja sensuurista on luovuttava.

Immateriaalioikeudet

Immateriaalioikeuksilla tarkoitetaan aineettomiin hyödykkeisiin liittyviä omistus- ja käyttöoikeuksia.

Immateriaalioikeudet ovat keskittyneet globaaleille yrityksille, mikä vääristää markkinoita ja vaikeuttaa uusien toimijoiden alalle tuloa. Jälkiteollisessa yhteiskunnassa ihmisten ensijaisena tehtävänä pidetään usein kuluttamista. Tietoyhteiskunnassa tuottajien ja kuluttajien välinen ero kaventuu, koska jokainen voi omistaa tiedon tuotantovälineet.

Lainsäädäntö ei ole kuitenkaan kyennyt seuraamaan yhteiskunnan nopeaa muutosta. Suomessa on tietoyhteiskunta-aikana laadittu jopa uusia lakeja, jotka hidastavat tietoyhteiskuntakehitystä rajoittamalla uuden tiedon luomista, tiedon siirtämistä ja hyödyntämistä. Erityisesti patentti- ja tekijänoikeuksien perusteettoman pitkät suoja-ajat vaikeuttavat uusien innovaatioiden syntymistä ja hyödyntämistä.

Immateriaalioikeuksiin liittyvää lainsäädäntöä tulee uudistaa siten, että uusien innovaatioiden ja ratkaisujen kehittäminen tulee nykyistä helpommaksi. Tämä tarkoittaa tekijänoikeuksien ja patenttien suoja-aikojen merkittävää lyhentämistä. Erityinen epäkohta on tietokoneohjelmistojen patenttisuoja, joka merkittävästi vaikeuttaa uusien pienien ohjelmistoyritysten alalle tuloa.

Myös immateriaalituotteiden ostajilla täytyy olla kuluttajansuoja ja oikeus käyttää hallussaan olevaa immateriaalia omaan yksityiseen käyttöönsä ilman, että se rikkoo tekijänoikeuslakia. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että musiikin ostajalla on oltava oikeus kuunnella teoksia haluamillaan laitteilla. Vastineeksi näiden uudistusten mahdollisesti aiheuttamista menetyistä tuotoista kulttuurintuottajien toiminnan yhteiskunnallinen tukeminen tulee järjestää uudelleen.

Vaadimme, että

Patentti- ja tekijänoikeuksien suoja-aikoja on lyhennettävä.

Ohjelmistopatentoinnista on luovuttava maailmanlaajuisesti.

Immateriaalituotteen haltijalla on oltava oikeus hyödyntää sitä omaan

yksityiseen käyttöönsä.